maanantai 30. marraskuuta 2015

Joulun taikaa



Avasit juuri ensimmäisen luukun Sannan ja Annin joulukalenterista! Ensimmäinen luukku suositellaan luettavaksi (nautittavaksi) glögimuki tai joulukaakao (kurkkaa ohje postauksen lopusta) kädessä ja jouluradion raikuessa. Näin arkisena tiistaiaamuna johdattelen sinut pysähtymään ja muistelemaan lapsuuden jouluja. Sulje silmät ja mieti hetki, millainen on sinun joulusi.

Minulle se on muistoja, tuoksuja, makuja ja musiikkia. Perinteitä. Kiireiseen ja kaoottiseen elämään joulu tuo rentoa rytmikkyyttä. Joulukuun eloa tahdittavat adventtisunnuntait, jouluaskareet ja pitkän aherruksen jälkeinen ansaittu lepohetki. Jouluaamu, kun ei tarvitse vaihtaa pyjamaa pois, saa lorvia ja syödä niin paljon kuin huvittaa. Lorviminen ei kuitenkaan tuntuisi miltään ilman sitä edeltäneitä valmisteluita. Siivousta, leipomista, lahjojen ideointia ja antamista, Hoosianna-hymnin ja Kauneimpien joululaulujen laulamista ja lopulta jouluhartautta. Joulun odotus on suuri osa joulun tunnelmaa. Osa joulun taikaa.

Olen tänä syksynä pohtinut joulua ja perinteitä tavallista enemmän. Juhlimme ensi kertaa joulua lapsiperheenä, puolivuotiaan pojan kanssa. Olen miettinyt paljon lapsuuden jouluja ja perinteitä, joita perheellämme on ollut ja mitä niistä haluan jakaa eteenpäin omalle lapselle. Mikä tekee joulusta joulun? Miten yksi juhla-aika voikin valaista mieltä koko pimeän syksyn? Keskiössä on tietysti joulun sanoma, pienen Jeesus-lapsen syntymä. Ilosanoma, jonka ympärille on muodostunut lahjojen antamisen ja saamisen juhla.

Oma joulunodotukseni alkoi tänä vuonna todenteolla ensimmäisenä adventtisunnuntaina, kun pääsin kirkkoon laulamaan Hoosianna-hymniä. Täysi kirkkosali tuntui raikuvan ihmisten ilosta ja hartaasta paluusta muistojen jouluihin. Samanaikaista iloa, riemua ja toisaalta hartautta ja hiljaisuutta. Sitä joulu pohjimmiltaan minulle on: odotusta riemulliseen hiljaisuuteen. Neljän adventtisunnuntain verran odotusta ja sitä seuraavaa rauhoittumista ja perheen kanssa yhdessäoloa.


Kun suljen silmäni ja ajattelen joulua, alkaa ympärillä tuoksua hyasintin ja paistettujen pipareiden ja joulutorttujen tuoksu, etäältä alkaa kuulua joululauluja ja mielen täyttää rauha. Mieleen tulee yksi kauneimmista (ja puhki soitetuimmista) joululauluista, Kassu Halosen ja Vexi Salmen Sydämeeni joulun teen. Jos pysähtyy ja kuuntelee sanoja tarkasti, laulu koskettaa yhä.


On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen

Ja sanaton on sydämeni kieli.

Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen

Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.

Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen

Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.


Olen yksin tähtitaivaan alla. Heittäydyn hankeen selälleen ihailemaan kuutamoa ja tähtien tuiketta. Ympärillä vain hiljaisuus ja kynttilämeressä kylpevä hautausmaa. Kaipaus rauhaan.


On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa,

Kuin yhtä puhdas itse olla voisin.

Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa

Kuin harras sävel sisälläni soisi.

Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen

Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.


Lumi narskuu selän alla. Kuuntelen. Ympärillä edelleen vain hiljaisuus. Teen lumienkelin.


On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään

Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.

Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,

Vaan mieleni on täynnä kirkkautta.

Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen

Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.


Olen aivan yksin, ja sydämen valtaa suunnaton rauha. Täällä ei ole mitään ja täällä on kaikki. Nousen ja nautin vielä hetken hautausmaalta kajastavasta kynttilöiden loisteesta.

*********

Ajatus hiljaisesta hämärästä ja mielen täyttävästä joulun rauhasta antaa virtaa. Bébé pitää varmasti huolen, ettei aamuhämärä jää tänä vuonna kokematta, mutta hiljaisuus saattaa jäädä vain toiveeksi ;)

Joulu ei olisi joulu ilman tuttuja perinteitä. Näitä joulunodotuksen tuoksuja ja makuja jaamme tässä blogissa. Jokainen päivä avautuu uusi luukku paljastaen mm. reseptejä, jouluaskarteluita ja muita jouluihimme kuuluvia asioita. Luukuista paljastuu pieni pala joulun taikaa. Nautitaan joulusta ja sen odotuksesta!

JOULUKAAKAO
2 annosta eli kaverille kans


0,5 litraa maitoa
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl sokeria
2 rkl hasselpähkinä-suklaalevitettä
1 dl kuohukermaa
kanelisokeria
piparkakkumuruja

Kuumenna maito ja vispilöi joukkoon kaakaojauhe, sokeri ja suklaalevite niin, että ainekset sekoittuvat keskenään. Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta se kanelisokerilla. Kaada kuuma kaakao mukeihin, lusikoi päälle kermavaahtoa ja viimeistele pinta piparimuruilla sekä kanelisokerilla.

Ohje: Välimäki, Teresa & Lindholm, Johanna & Riihelä, Laura 2014: Hyvää joulua. WSOY.


Loppuhuomautus: osan maidosta voi vallan hyvin korvata vedellä, on aika tuhtia tavaraa. Lisättyä sokeria ei minusta tarvita, suklaalevitteessä sitä on riittämiin. Jätin myös kermavaahdon ja hörtylät pois, ja hyvin maistui! Suosittelen nautittavaksi mantelikourallisen kanssa.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Teevärjäystä ja joulukortteja - Tea staining and Christmas cards

Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa!

Tänään on tiedossa erittäin kiireinen työpäivä, joten teen tämän päivityksen nopeasti ja tyädentelen sitä myöhemmin, eli perjantaina. Kone, jolla teen tätä päivitystä vastaa suurin piirtein mekaanisen kirjoituskoneen älyä ja nopeutta, joten päivittäminen vie monta tuntia.

Tomorrow is the Independence day of Finland, (6.12.1917) and because of the national holiday, nearly all shops are closed. So I'm writing this quickly before going to work. Tomoorrow I will add some details, like how we celebrate our Independence day here. But today it's all about Christmas cards!


Aloin tehdä joulukortteja toissapäivänä ja harmittelin heti, että olin muutossa viskannut menemään kaikki vanhat, tosin hyvin riekaleiset, Kodin kuvalehteni vuosilta kivi ja nakki. Tästähän se ajatus sitten lähti - etsiskelin hetken netistä fraktuuralla kirjoitettuja näytteitä. Päädyin käyttämään tulosteversiota Aleksis Kiven Yö ja päivä-näytelmästä, jonka löydätte Suomen kirjallisuuden seuran upeasta Aleksis Kiven työtä esittelevästä portaalista Tiet lähteisiin. Kaikki minut kunnolla tuntevat tietävät intohimoisesta suhteestani Aleksis Kiveen ja hänen töihinsä, joten mikäpä parempaa kuin kierrättää kulttuuria, tuskinpa Allu olisi pahaksi pistänyt. Ja tulosteitahan nämä vain olivat. 


As I was starting up with today's project, I realized I had thrown away all my old, yellow and worn magazines when I was going trough my things for the moving. But no problem, I printed out a few sheats of paper from the link I added above. The sheats are written in an old Finnish letters that were actually in use until 1910 and even in the 1920's. These sheats are clips from my idol, Aleksis Kivi, whose work in the Finnish literary field was ground-breaking; he actually published the first ever-written novel in Finnish and was a part in a nation-wide debate over language politics; whether the cultural language should be Finnish or Swedish. At the time Kivi (Stone) published his first play Kullervo, Finland belonged to Sweden and there was little or none, officially published culture that was in Finnish. So that's why I chose these sheats. I think Aleksis wouldn't have minded. 

Tee on värjäävää ainetta. Sen tietää jokainen, joka on kupsauttanut teet valkoiselle paidalleen. Teetä on pitkään käytetty esimerkiksi paperin vanhentamiseen ja värjäämiseen, johon se sopii mainiosti. Aloin kuitenkin miettimään, mihin muuhun teellä värjääminen sopisi ja löysin muutosta jääneet, vaaleat puukehykset. Päätin antaa tylsän väriselle puulle uuden oranssin ilmeen. Kaipa tee sitten käy ihan minkä tahansa huokoisen materiaalin värjäämiseen, joka imee jonkin verran vettä ja väriainetta itseensä. En ole koskaan koittanut värjätä kylläkään kangasta teellä, mutta kaipa se onnistuisi.

Have you ever accidentally poured some tea to your new, lovely white dress? Well, tea stains. Tea has been used for a long time to color paper to make it old-looking and this is a very common method. I was thinking about what else could be stained with tea and then I found this very dull, light, wooden photo frames that I decided to stain. I guess one could stain any other material that sucks up the moist and color, but dries fastly so that the material doesn't turn soggy. Like for instance paper is a very good material but cardbord just turns into mush.

Ohje paperin ja puun teekäsittelyyn - Tea staining (for wood and paper)


Paperin käsittelyyn kannattaa tehdä tiukka seos, jossa on noin ½-1 dl teenpuruja ja sen verran kuumaa vettä, että saat tarvitsemasi määrän teetä. Mitä vähemmän teessä on vettä, sitä voimakkaampaa väriainetta siitä tulee.

 For medium-coloured stain, make a strong mixture, and let it brew for at least for an hour. Take a brush and add thin layers of tea to paper or cardboard, depending on what kind of paper you are using. Some surfaces suck the water in really quickly and suddenly turn into mush, so always try before adding tea to the actual thing you want to stain. Patience is a virtue, as we say here in Finland. You can add in some lighter colours with a dry brush, to add in some highlights.


Hauduta lehtiä haluamasi määrä (itse hadutin noin ½ tuntia) ja siivilöi lehdet pois. Käytä teetä värjäämiseen pienissä erin ja erityisesti puulle ohuissa kerroksissa kunnes sävy on tummuudeltaan haluamasi värinen. Luulen, että jos väristä haluaa todella syvän, puuta voisi jopa liottaa nesteessä, mutta tätä en ole itse kokeillut, joten en mene sanomaan mitään tämän metodin toimivuudesta. Ainakin valokuvakehyksien kohdalla tulisi ajatella esimerkiksi sitä, turpoaisiko puu nesteestä, jolloin lasin paikalleen saaminen voisi olla hieman hankalaa. Kertokaa ihmeessä, jos kokeilette joskus liottamista.