4. luukku: hillitöntä pimeyttä ja joululahja liikkujalle!

Kello 12 ja "aurinko"

Pimeys on huonon ajokelin aikaan todella pettävää. Kuskin huomio menee täysin liikenteen tarkkailuun.

Tsori ihmiset, nyt meinasi jäädä joulukalenterin luukku avaamatta tänä päivänä. Vaihdettiin maisemaa Porin suuntaan itsenäisyyspäiväksi, joten päivä vierähti autossa istuen ja verkko on epävakaa tien päällä, joten blogi jäi siinä rytäkässä päivittämättä. Ajoin Jämsästä Tampereelle ja varsinkin moottoritie oli yhtä vesilätäkköä, vesisumu pyöri tien pinnassa ja autojen valokeilat heijastivat joka pinnasta - ajokeli oli koko matkan tosi huono, paikoitellen jopa vain kymmenisen metriä tarkkaa näkyvyyttä... Nyt on silmät väsyneet, kun joutui tihrustamaan ajorataa, että missä menee tien reuna.

En kyllä ikinä opi ymmärtämään sellaisia kuskeja, jotka ajavat tuollaisella säällä kuin hullu, ohittelevat miten sattuu vaikka ohituskaistojakin on tasaisin väliajoin. Ei sen puoleen, näkyi tienreunoilla kyllä niitä mustia, hämärässä liikkuvia hahmoja...

MUISTAKAA KÄYTTÄÄ HEIJASTINTA TAI HEIJASTINLIIVIÄ.

Ehdoton joululahjavinkki paljon ulkona liikkuvalle on heijastinliivi ja koiran kaulapantaan kiinnitettävä valo. Uskokaa tai älkää, lenkkeilijän on hyvä kiinnittää se takin reunaan. Pieni valo valottomilla alueilla jopa tehokkaampi kuin heijastin, sillä heijastimen huomaa takin reunasta vasta, kun siihen osuu valoa. Mitä useampi pieni valo tai otsalamppu takin reunassa killuu, sitä tehokkaampi on huomio. Käytän itse tällaista polkupyörään kiinnitettävää kumisella kiinnityslenksulla varustettua led-lamppua (linkki Motonettiin), Lidlistä sai niitä kaksi kappaletta viidellä eurolla. Viitasaarella kun ei ole joka paikassa katulamppuja, niin ne kiinnittävät välittömästi autoilijan huomion vaikka metsätie muuten olisi pimeä. Siitä vielä pakettiin välikerrasto ja lämpöhansikkaat sekä heijastinliivi. Mie olisin ainakin onnellinen.

Meillä jouluvalmistelut sujuu ajankohtaan nähden nyt hieman takkuillen. Joululahjat jo ostettiin ja puoliksi tehtiin, mutta juuri muuta ei ole tehtynä. Eilen mies teki piparitaikinan jääkaappiin, se siellä odottaa kun tulemme takaisin Porista.

Tämän päivän kohokohta oli ehdottomasti paikallisen kahvilan lounas. Siis miulle tulee joka kerta niin hyvä mieli, kun kävelen sinne sisään. Henkilökunta on ystävällistä ja sieltä saa hyvää ruokaa ja pullaa. Olen aivan koukussa Vehnänjyvän Talon leipään (Linkki Facebookissa, tästä kotisivuille: http://www.vehnanjyva.com/). Tänään ruokana oli Aurajuustokeittoa. Mieshän ei sitä tavaraa syö, joten kun astuin väsyneenä kahvilaan ja sain eteeni valmiiksi miehen maksaman lounaan, niin täytyy kyllä sanoa, että energiamittari latautui välittömästi.

Oletteko muuten huomanneet Facebookissa sellaista kuin Parisuhteen joulukalenteri (linkki). Jos ette, menkääpä katsomaan, sinne tulee joka päivä pieni tehtävä. Tänään tehtävä meni hieman sivusuun, mutta ulkona syöminen korvasi koko hoidon.

Huomenna päivittää Anni, mutta sitten itsenäisyyspäivänä onkin taas minun vuoroni. Luvassa ainakin hieman pohdintaa itsenäisyydestä ja ruokakuvia, ehkäpä joku kiva reseptikin... Ei saa paljastaa liikaa. ;)

Viimaa ja pimeyttä vastaan - Mot vinden och mörkret

Elo kahden kaupungin välillä tarkoittaa jokaviikkoista matkustamista.  Matkaan kuluu suuntaansa junasta riippuen 4,5-5 tuntia, jos VR pysyy aikataulussa. Se taas tarkoittaa sitä, että matkalla ehtii lukea ja tehdä muutakin, ja silti matka alkaa joka kerta tylsistyttää. Varsinkin näin pimeällä matkanteko tuntuu tapahtuvan mustassa putkessa, ja tarvitsee paljon aktiviteetteja ettei tylsisty. Monta hyväksi paljastunutta kirjaa olen jo ehtinyt näillä matkoilla ahmia. Ehdin yleensä lukea sekä opiskelukirjoja että omia valintoja, mutta usein mukana kulkee myös joku käsityö. Viimeisimpänä tekeleenä on melkein kaikkien (ainakin teinipissisten) kaulaa koristava tuubihuivi. Löysin Stockan hulluilta päiviltä Novitan 7 veljestä nostalgia –lankaa, josta päätin tehdä tämän teini-ihastuksen. Tuulet tuolla meren rannalla ovat tuivertaneet jo nyt syksyllä hyvällä puhurilla, ja toivonkin saavani tästä neuleesta suojan viimaa vastaan. 

Ajankäyttö on joskus myös tehokasta.

Livet mellan två städer betyder att man reser ständigt. Det tar 4,5-5 timmar med tåget, om VR håller tidtabellen. Och det betyder att man hinner läsa och göra massor och ändå blir det lite tråkigt varje gång. Speciellt såhär i mörka tider känns det att man bara sitter i en svart tunnel och det behövs många aktiviteter för att hindra tråkigheten. Jag har hunnit läsa många böcker som har visat vara jättebra, t.o.m. studieböcker! Vid sidan av läsandet har jag ofta ett hantverk. På sistone har jag stickat ett skarf som nästan alla (åtminstone tonårstjejer) har: tubskarf. Jag hittade garnet på Stockmanns galna dagar, jag tänkte att Novitas 7 bröder nostalgi –garnet kunde funka bra i skarfen. Det blåser rätt så mycket där vid havet och jag hoppas jag får ett skydd mot vinden med skarfen.

Löysin ohjeen erään tamperelaisen käsityökaupan sivulta, kun hain jotain ohjetta jossa olisi muutakin kuin oikea-nurja-vaihtelua. Ei tämäkään ohje mikään vaikea ole, mutta pintarakenne on minusta kiva, vähän tavallisesta poikkeava. Ehkä olisi voinut tehdä leveämmänkin huivin, tällä ohjeella tuli kuitenkin melko kapea. 

Jag hittade modellen på en webbsida för en hantverksbutik när jag googlade för en lite ovanligare modell. Det är inte fråga om en svår modell, men strukturen är fin, tycker jag. Skarfen kunde kanske vara lite bredare, det blev en rätt så smal skarf.

PIMEYDEN HERRA - MÖRKRETS HERRE

Ajattelin päivittää tänään myös toisesta ajankohtaisesta hyödykkeestä, nimittäin heijastimista. Nyt ennen lumen tuloa ne ovat kyllä tarpeen, eikä pari pientä kekkuloijaa tahdo tuntua riittävän huomiomerkiksi. Ajattelinkin tehdä useita pieniä heijastimia, jotka voi sitten kiinnittää rykelmäksi vaikkapa takkeihin.

Jag tänkte skriva idag om ett annat aktuellt tema: nämligen reflex. Nu innan snön faller är de oersättliga, och det känns att en liten hängare räcker inte för att bilarna ska se dig. Så jag bestämde mig att göra några små reflex, som man kan sätta t. ex. på jackorna.

Koska täälläkään kaikki ei suju kuin Strömsössä, saatte tyytyä valmiiseen kuvaan heijastimesta. Heijastimia valmistui pari kappaletta, saas nähdä näettekö tekin nuo hengenpelastajat! Tekovaiheessa mukana ollut New Yorkin uusi tuttavuus olisi ollut tarpeen tätä päivitystäkin tehdessä.

Eftersom allt inte alltid går som på Strömsö så får ni nöja er med en bild på en färdig reflex. Det blev flera reflex, vi får se om ni får också se dom här någon dag! Den nya bekantskapen från New York kunde kanske ha hjälpt att blogga också.

 Leppoisaa tiistaita teille ja muistakaa heijastimet!
 Trevlig tisdag för er och kom ihåg reflexer!