7. luukku: Origamimobile

Kun kaipaat hiljentymistä ja tekemistä käsille, niin tässäpä oiva askarteluidea: origamimobile! Netti on pullollaan malleja erilaisista mobileista, ja kannattaakin valita sellainen malli, joka tarjoaa leppoisan näpertelyhetken eikä aja tekijäänsä hulluuden partaalle. Valitsin mallikseni kurjen, perinteisen mallin siis. Sitten löysin ihanan kuvan elefanttimobilesta ja tulin toisiin aatoksiin. Miksi tehdä kurkia, kun origamimalleja on niin valtavasti? Ehkä siksi, että sen taittelu onnistuu tämmöiseltä tumpeloltakin. Elefanttien hautausmaa sai yhden uuden asukkaan. 

Kannattaa muuten ostaa valmiiksi neliön muotoista paperia, niin pääsee heti taittelemaan, eikä aikaa kulu hermoja raastavaan leikkausoperaatioon. Mikäli jaat näkemykseni taittelun hupaisuudesta, on sopiva tahti yksi origami päivässä. Ei tule tehtailun maku ja joka ilta saa onnistumisen kokemuksen, kun kurki valmistuu kuin valmistuukin epäilyksen hetkistä huolimatta. Ensiarvoisen tärkeää on myös hyvä opasvideo, mun hermoilla paperioppaat voi heittää romukoppaan.

Ihme kyllä taittelu helpottuu, kun ensimmäiset viisi on taiteltu. Malli tulee jo selkärangasta, ja hommasta tulee oikeasti rentouttavaa.

Tämä mobile pääsee valmistuttuaan roikkumaan puolivuotiaan bébén sängyn ylle, mutta minun mielestä tämmönen sopii lahjaksi kenelle vaan. Kurki on varma valinta, tai sitten voi valita mallin lahjan saajan mieltymysten mukaan, tai tehdä vaikka koko eläintarhan. Haasteena heitän kyvykkäille norsujen taittelun! Lahjaksi annat samalla paljon hyviä ajatuksia, olethan viettänyt lahjan tekemisen kanssa hurjasti enemmän aikaa kuin sen tuoksulahjapakkauksen ostoon. 

Origamissa kurki symboloi pitkää ikää, toivoa ja parantumista huonoina aikoina. Jos taittelee 1000 kurkea, toiveet toteutuvat ja sairaatkin voivat parantua. Kurjet sidottiin kiinni toisiinsa ja vietiin shintolaiseen temppeliin. Ihan tuota tuhatta ei tullut mulla täyteen, mutta josko tuo kurkiparvi toisi iloa hieman vähempilukuisenakin.

Aloita mobilen teko jo nyt, niin se ehtii jouluksi perille vaikka postin mukana. Ellei tule taas uutta lakkoa. Mobile kannattaa pakata kauniiseen laatikkoon, joita löytyy esim. Tigeristä tai IKEAsta. Mukavia näpertelyhetkiä! Toivottavasti elefanttien hautausmaa ei ylikansoitu tämän postauksen jälkeen...

Viimaa ja pimeyttä vastaan - Mot vinden och mörkret

Elo kahden kaupungin välillä tarkoittaa jokaviikkoista matkustamista.  Matkaan kuluu suuntaansa junasta riippuen 4,5-5 tuntia, jos VR pysyy aikataulussa. Se taas tarkoittaa sitä, että matkalla ehtii lukea ja tehdä muutakin, ja silti matka alkaa joka kerta tylsistyttää. Varsinkin näin pimeällä matkanteko tuntuu tapahtuvan mustassa putkessa, ja tarvitsee paljon aktiviteetteja ettei tylsisty. Monta hyväksi paljastunutta kirjaa olen jo ehtinyt näillä matkoilla ahmia. Ehdin yleensä lukea sekä opiskelukirjoja että omia valintoja, mutta usein mukana kulkee myös joku käsityö. Viimeisimpänä tekeleenä on melkein kaikkien (ainakin teinipissisten) kaulaa koristava tuubihuivi. Löysin Stockan hulluilta päiviltä Novitan 7 veljestä nostalgia –lankaa, josta päätin tehdä tämän teini-ihastuksen. Tuulet tuolla meren rannalla ovat tuivertaneet jo nyt syksyllä hyvällä puhurilla, ja toivonkin saavani tästä neuleesta suojan viimaa vastaan. 

Ajankäyttö on joskus myös tehokasta.

Livet mellan två städer betyder att man reser ständigt. Det tar 4,5-5 timmar med tåget, om VR håller tidtabellen. Och det betyder att man hinner läsa och göra massor och ändå blir det lite tråkigt varje gång. Speciellt såhär i mörka tider känns det att man bara sitter i en svart tunnel och det behövs många aktiviteter för att hindra tråkigheten. Jag har hunnit läsa många böcker som har visat vara jättebra, t.o.m. studieböcker! Vid sidan av läsandet har jag ofta ett hantverk. På sistone har jag stickat ett skarf som nästan alla (åtminstone tonårstjejer) har: tubskarf. Jag hittade garnet på Stockmanns galna dagar, jag tänkte att Novitas 7 bröder nostalgi –garnet kunde funka bra i skarfen. Det blåser rätt så mycket där vid havet och jag hoppas jag får ett skydd mot vinden med skarfen.

Löysin ohjeen erään tamperelaisen käsityökaupan sivulta, kun hain jotain ohjetta jossa olisi muutakin kuin oikea-nurja-vaihtelua. Ei tämäkään ohje mikään vaikea ole, mutta pintarakenne on minusta kiva, vähän tavallisesta poikkeava. Ehkä olisi voinut tehdä leveämmänkin huivin, tällä ohjeella tuli kuitenkin melko kapea. 

Jag hittade modellen på en webbsida för en hantverksbutik när jag googlade för en lite ovanligare modell. Det är inte fråga om en svår modell, men strukturen är fin, tycker jag. Skarfen kunde kanske vara lite bredare, det blev en rätt så smal skarf.

PIMEYDEN HERRA - MÖRKRETS HERRE

Ajattelin päivittää tänään myös toisesta ajankohtaisesta hyödykkeestä, nimittäin heijastimista. Nyt ennen lumen tuloa ne ovat kyllä tarpeen, eikä pari pientä kekkuloijaa tahdo tuntua riittävän huomiomerkiksi. Ajattelinkin tehdä useita pieniä heijastimia, jotka voi sitten kiinnittää rykelmäksi vaikkapa takkeihin.

Jag tänkte skriva idag om ett annat aktuellt tema: nämligen reflex. Nu innan snön faller är de oersättliga, och det känns att en liten hängare räcker inte för att bilarna ska se dig. Så jag bestämde mig att göra några små reflex, som man kan sätta t. ex. på jackorna.

Koska täälläkään kaikki ei suju kuin Strömsössä, saatte tyytyä valmiiseen kuvaan heijastimesta. Heijastimia valmistui pari kappaletta, saas nähdä näettekö tekin nuo hengenpelastajat! Tekovaiheessa mukana ollut New Yorkin uusi tuttavuus olisi ollut tarpeen tätä päivitystäkin tehdessä.

Eftersom allt inte alltid går som på Strömsö så får ni nöja er med en bild på en färdig reflex. Det blev flera reflex, vi får se om ni får också se dom här någon dag! Den nya bekantskapen från New York kunde kanske ha hjälpt att blogga också.

 Leppoisaa tiistaita teille ja muistakaa heijastimet!
 Trevlig tisdag för er och kom ihåg reflexer!