Ei mennyt niin kuin Strömssössä.

Hyvää isäinpäivää kaikille isille ja isäytyville. Myös niille, joilla on isä.

Tänään onkin hyvä päivä leipoa isälle kakku. Niinhän sitä luulisi.

No joo. Tänään oli melko vilkas päivä töissä, koska kauppa on kiinni sunnuntaina. Ihmisille tulee kova tarve päästä kauppaan. Heräsin vielä vähän aikaisemmin kuin aamuvuoro olisi vaatinut, koska kävin hakemassa pojat autolla pois Cinemaresta (koko yön kauhuelokuvat Kino Tapiossa). Minulla oli tosi HyväWaimo- olo, kun kerkesin tehdä itselleni vielä runsaan aamiaisenkin ennen kuin lähdin töihin. Tuloksena rämmin kiireesti töihin, ajelin Liperistä Joensuuhun, hyppäsin työpaikalla työvaatteisiini ja sinne se työvuoro sitten humpsahtikin.

Tulin pukuhuoneeseen, katsoin peiliin ja tyrskäisin erittäin kovaäänisesti. Olin kävellyt päivän tukka kirjaimellisesti putkella. Itse asiassa pääni näytti juurikin tältä koko päivän. JES!

Kaikesta tästä huolimatta aloin kotiin päästyäni urhoollisesti leipoa kakkua isälle. Ajattelin syöttää sen puoliksi serkulleni (joka tosin on enemmänkin sisko kuin serkku minulle) sekä hänen miehelleen. Toisesta puolesta saa nautiskella isäni.

Tämä blogipäivitys kertoo epäonnistumisesta.

http://www.pirkka.fi/ruoka/reseptit/22695-suklaataytekakku

Otin hienon näköisen reseptin uudesta Ruokapirkasta. Kuva ohessa, linkki ohjeeseen löytyy kuvatekstistä. Näin jälkiviisaana, olisi pitänyt tyytyä vain kolmen munan kakkupohjaan, mutta EI. Taas koettiin hieno esimerkki siitä, minkä takia leivonnassa kannattaa aina noudattaa reseptiä ja ajatella sitä, mitä tekee.

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin. Lisäsin onnellisena taikinaan suklaahippuja. Pohja onnistui todella hyvin, vaikka paistoin sen erilaisessa vuoassa. Kumosin pohjan ja ajattelin, että saan tästä tosi hyvän blogipäivityksen.

Olen leipojana hyvin kaukana sellaisista piipertelijöistä. Heitän yleensä vain kulhoon asioita enkä mittaa niitä grammalleen koskaan. Joskus se kostautuu. Joskus onnistun pilaamaan raaka-aineet aivan täysin.

Tässä vaiheessa kaikki alkoi mennä vähän vikaan. Tästä ei varmaan näy, mutta mascarponetäyte otti ja juoksettui vaikka lisäsin sitruunamehua vain maistiaisiksi.

Nostin pohjaa leikkuulaudalta ja se otti kiinni.

 Jouduin nuolijan kanssa keplottelemaan pohjan ensimmäiseen astiaan, joka oli käsillä. Se sattui olemaan uunivuoka, jossa olin paistanut kakun pohjan. Tässä vaiheessa pidin tauon ja nauroin itselleni vähän aikaa

Sitten pidin tauon ja nauroin vähän aikaa sille, kuinka "loistelias" blogipäivitys tästä tulee. Seuraan kateella hienoja virityksiä tekeviä puoliammattilaisia esimerkiksi Koko Suomi leipoo- ohjelmasarjasta ja itse väännän tällaisia torttuja.

TADAAAAAAAAAA!

Tämän kakun leipominen muistutti minua taas siitä, että aina ei voi onnistua. Ei edes joka kerta. Olen varma, että isä tykkää, vaikka pahalta näyttää. Halusin nyt kuitenkin päivittää tämän tänne, koska koko hoidossa oli hieman koominen vivahde ja toivottavasti tekin saatte siitä hyvät hymyt. Vaikka sitä aina pyrkisi täydellisyyteen, niin kyllä meillä blogin pitäjilläkin menee joskus jauhot väärään peukaloon, vaikka olen minäkin tällaisia kakkuja tehnyt vaikka kuinka.

Mikäpäs parempi isäinpäivälahja kuin tämä.
Suklaalla aion päälle kirjoittaa
ISI KATO IHA IT3 TEIN!!!!

Olisi kiva nähdä, minkälaisia kakkuja teidän huushollissa tehtiin. Näkemisiin! Ensi tiistaina luvassa asiaa viikunoista.