Elo kahden kaupungin välillä
tarkoittaa jokaviikkoista matkustamista.
Matkaan kuluu suuntaansa junasta riippuen 4,5-5 tuntia, jos VR pysyy
aikataulussa. Se taas tarkoittaa sitä, että matkalla ehtii lukea ja tehdä muutakin,
ja silti matka alkaa joka kerta tylsistyttää. Varsinkin näin pimeällä
matkanteko tuntuu tapahtuvan mustassa putkessa, ja tarvitsee paljon
aktiviteetteja ettei tylsisty. Monta hyväksi paljastunutta kirjaa olen jo
ehtinyt näillä matkoilla ahmia. Ehdin yleensä lukea sekä opiskelukirjoja että
omia valintoja, mutta usein mukana kulkee myös joku käsityö. Viimeisimpänä
tekeleenä on melkein kaikkien (ainakin teinipissisten) kaulaa koristava
tuubihuivi. Löysin Stockan hulluilta päiviltä Novitan 7 veljestä nostalgia
–lankaa, josta päätin tehdä tämän teini-ihastuksen. Tuulet tuolla meren
rannalla ovat tuivertaneet jo nyt syksyllä hyvällä puhurilla, ja toivonkin
saavani tästä neuleesta suojan viimaa vastaan.
 |
| Ajankäyttö on joskus myös tehokasta. |
Livet mellan två städer betyder att man
reser ständigt. Det tar 4,5-5 timmar med tåget, om VR håller tidtabellen. Och
det betyder att man hinner läsa och göra massor och ändå blir det lite tråkigt
varje gång. Speciellt såhär i mörka tider känns det att man bara sitter i en
svart tunnel och det behövs många aktiviteter för att hindra tråkigheten. Jag
har hunnit läsa många böcker som har visat vara jättebra, t.o.m. studieböcker!
Vid sidan av läsandet har jag ofta ett hantverk. På sistone har jag stickat ett
skarf som nästan alla (åtminstone tonårstjejer) har: tubskarf. Jag hittade
garnet på Stockmanns galna dagar, jag tänkte att Novitas 7 bröder nostalgi
–garnet kunde funka bra i skarfen. Det blåser rätt så mycket där vid havet och
jag hoppas jag får ett skydd mot vinden med skarfen.
Löysin ohjeen erään tamperelaisen
käsityökaupan sivulta, kun hain jotain ohjetta jossa olisi muutakin kuin
oikea-nurja-vaihtelua. Ei tämäkään ohje mikään vaikea ole, mutta pintarakenne
on minusta kiva, vähän tavallisesta poikkeava. Ehkä olisi voinut tehdä
leveämmänkin huivin, tällä ohjeella tuli kuitenkin melko kapea.
Jag hittade modellen på en webbsida för
en hantverksbutik när jag googlade för en lite ovanligare modell. Det är inte
fråga om en svår modell, men strukturen är fin, tycker jag. Skarfen kunde
kanske vara lite bredare, det blev en rätt så smal skarf.
PIMEYDEN HERRA - MÖRKRETS HERRE
Ajattelin päivittää tänään myös
toisesta ajankohtaisesta hyödykkeestä, nimittäin heijastimista. Nyt ennen lumen
tuloa ne ovat kyllä tarpeen, eikä pari pientä kekkuloijaa tahdo tuntua
riittävän huomiomerkiksi. Ajattelinkin tehdä useita pieniä heijastimia, jotka voi sitten kiinnittää rykelmäksi vaikkapa
takkeihin.
Jag tänkte skriva idag om ett annat aktuellt
tema: nämligen reflex. Nu innan snön faller är de oersättliga, och det känns
att en liten hängare räcker inte för att bilarna ska se dig. Så jag
bestämde mig att göra några små reflex, som man kan sätta t. ex. på
jackorna.
 |
Koska täälläkään kaikki ei suju kuin Strömsössä, saatte tyytyä valmiiseen kuvaan heijastimesta. Heijastimia valmistui pari kappaletta, saas nähdä näettekö tekin nuo hengenpelastajat! Tekovaiheessa mukana ollut New Yorkin uusi tuttavuus olisi ollut tarpeen tätä päivitystäkin tehdessä.
Eftersom allt inte alltid går som på Strömsö så får ni nöja er med en bild på en färdig reflex. Det blev flera reflex, vi får se om ni får också se dom här någon dag! Den nya bekantskapen från New York kunde kanske ha hjälpt att blogga också.
Leppoisaa tiistaita teille ja muistakaa heijastimet!
Trevlig tisdag för er och kom ihåg reflexer!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti